Ihminen elää merkityksellisyyden tunteesta. Onnea tuottaa kokemus että omalla olemassaololla on merkitystä.
Merkityksellisyyden tunnetta on vaikea saavuttaa ilman jotakin mihin sitä peilata.Tämän vuoksi tavoitteet auttavat ihmistä saavuttamaan onnellisuuden tunteen. Huomattavaa on, että tavoitteiden suurin onnelllisuutta tuottava vaikutus ei synny niiden saavuttamisesta, vaan tavoitteen lähestymisestä. Tavoitteen tullessa lähemmäksi ja lähemmäksi, ihminen voi kokea että hänen olemassa olollaan ja tekemisillään on ollut merkitystä.
Paras löytämäni neuvo tavoitteiden asettamisesta tulee amerikkalaiselta multimiljonääri H. L. Huntilta. Alla esittämäni idea on hänen, selitykset omiani.
1. Päätä mitä haluat
Aseta tavoite. Tee päätös, mitä haluat tapahtuvan. Määrittele tavoite niin tarkasti kuin on mahdollista. Aseta tavoitteelle selkeät kriteerit, jolloin tiedät tavoitteen täyttyneen. Aseta selviä kriteerejä, milloin tavoite ei ole vielä täyttynyt. Aseta mittareita, joilla voit arvioida tavoitteen lähenemistä.
Ja tärkeimpänä:
Luo tavoitteeseen tunnelataus. Kognitiiviset ajatukset ilman tunnetta ovat pelkkää kuumaa ilmaa. Päätös ilman tunnetta on kuin auto ilman moottoria. Luo voimakas tahtotila, niin voimakas halu päästä tavoitteeseen että sinun on vaikea istua paikallasi kun ajattelet tavoitettasi.
2. Määritä hinta
Jokaisella tavoitteella on hintansa. Joka ikisellä. Määritä, mikä on sinun tavoitteesi hinta. Hinta voidaan maksaa ajallasi, rahalla, energialla, poissuljetuilla mahdollisuuksilla, ihmissuhteilla, epämukavuudella tai mitä tavoitteesi vaatiikaan. Pyri määrittelemään sinun tavoitteesi hinta mahdollisimman kattavasti, katso avoimin silmin kuinka tavoitteeseesi matkaaminen tulee vaikuttamaan elämääsi.
Tärkeintä:
Älä kuvittele tavoitteen tulevan ilmaiseksi. Ihminen, joka kuvittelee tavoitteen toteutuvan ilman hintaa, kokee pettymyksen tunnetta joka kerta kun hän joutuu sitä maksamaan. Jokainen maksuerä on karvas ja ihminen kokee itsensä petetyksi. Tämä saa hänet epäilemään tavoitteen mielekkyyttä ja askel kerrallaan hän alkaa rationalisoida, miksi ei oikeastaan olisi halunnutkaan saavuttaa tavoitettaan. Mukavuuden halu korruptoi mielen ja ja lopulta tavoitteesta päästetään irti.
3. Hyväksy hinta
Avainasemassa tavoitteeseen asti pääsemisessä on, että ihminen jo etukäteen tekee sovinnon tavoitteen, hinnan ja itsensä kanssa. Hän ymmärtää jo etukäteen, että tavoitteeseen pääseminen tulee vaatimaan hintansa. Hän käy itsensä kanssa keskustelun, jonka lopputuloksena hän on täysin ja epäilyksettä valmis maksamaan tavoitteen vaatiman hinnan. Hän ymmärtää, että toisin kuin luototukseen perustuvassa ulkomaailmassa, tässä maailmassa hinta on maksettava täysimääräisesti ennen kuin tavoite saavutetaan.
Tässä mielentilassa ihminen ei edes ylläty, kun tavoitteen hinta alkaa mennä maksuun. Hän ei ole karvaasti pettynyt, vaan ymmärtää tämän olevan osa tavoitteen saavuttamisprosessia. Hän ei epäröi suorittaa tavoitteen vaatimia maksuja, eikä koe tarvetta kyseenalaistaa tavoitettaan.Päinvastoin, hän nauttii siitä tunteesta, että tietää olevansa valitsemallaan tiellä.Hän on kuin retkeilijä, joka on tarkastellut reittiään kartalta etukäteen. Hän tietää matkalla olevan ylämäkiä. Hän säilyttää mielenrauhansa eikä joudu edes turvautumaan tahdonvoimaansa. Hän ei vastusta nykyhetkeä ja sen haasteita, vaan tietää sen olevan käytävä kohti tavoitettaan.
Jos tämä kolmen askeleen ohjelma herätti ajatuksia, kommenttisi otetaan mielihyvin vastaan !
keskiviikko 17. elokuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
Kohti kestävää onnellisuutta - Pois olosuhteiden armoilta
Ihminen tyypillisesti ajattelee olevansa onnellinen, sitten kun olosuhteet ovat siihen suotuisat.
Tämän vuoksi hän ponnistelee hartiavoimin muuttaakseen olosuhteita, tai ainakin haaveilee jonkin ulkoisen voiman muuttavan niitä. Tämä on kuitenkin enemmän oireen kuin syyn hoitamista, ja tulokset ovat parhaimmillaankin väliaikaisia.
Tilanteessa jossa ihmisen perustarpeet on tyydytetty, voidaan olosuhteita muuttamalla vaikuttaa kovin vähän ihmisen onnellisuuuden tasoon. Tutkimuksissa on vertailtu lottovoittajien ja pyörätuoliin joutuneiden potilaiden onnellisuuden tason muuttumista tämän radikaalin elämänmuutoksen jälkeen. Jo muutamaa kuukautta tapahtuman jälkeen molemmat ryhmät ovat keskimäärin yhtä onnellisia!
Mistä tämä kertoo; siitä että mielemme määrää onnellisuutemme tason, ei olosuhteet. Mikäli olosuhteet ovat poikkeuksellisen hyvät, mieli alkaa kehittää syitä olla onnellinen. Mikäli olosuhteet ovat kehnot, mielemme alkaa ikäänkuin syntetisoida onnellisuutta, löytää siihen uusia aiheita.
Mieli siis määrittää onnellisuudellemme tietyn perustason. Muutokset olosuhteissa heilauttavat onnellisuutemme hetkeksi pois tästä perustasolta (ylös- tai alaspäin), mutta mielellämme on hämmästyttävä kyky kangeta onnellisuutemme takaisin perustasolle.
Kuinka siis nostaa onnellisuuden tasoaan pysyvästi ? Meidän tulee harjoittaa mieltämme tuottamaan onnellisuutta. Nostaa perustasoa. Mieli on harjoitettavissa ja opetettavissa kuten kehokin. Katso hyväkuntoisen ihmisen kehoa tai täydessä liikunnan puutteessa rapistunutta kehoa. Eivät nämä lopputulokset ole sattumaa. Ne ovat kasautuvaa seurausta siitä, mihin keho on harjoitettu. Kehon voi harjoittaa olemaan vahvempi, kestävämpi, nopeampi.
Myös mielemme reagoi harjoitukseen. Kun ohjaamme sitä kohti onnellisuutta, se seuraa.
Tavoista nostaa onnellisuutta lisää tulevissa kirjoituksissa. Tällä kertaa viestini, ystävä, on pyyntö että ymmärrät mielesi määrittävän onnellisuutesi tason, ei olosuhteiden. Ja jos pystyt harjoittamaan onnellisuutesi perustason korkeaksi, voit lakata pelkäämästä olosuhteita. Tiedät että onnellisuutesi ei ole enää riippuvainen
siitä mitä ympärilläsi tapahtuu. Ja kun lakkaat pelkäämästä olosuhteita, vapaudut tekemään mitä oikeasti haluat.
Tänä viikonloppuna pyydän sinua miettimään, oletko samaa mieltä kahdesta viestistäni:
1. Panokset, joilla terveinä länsimaalaisina elämässämme pelaamme, ovat lopulta varsin pieniä.
2. Voitimme tai hävisimme, onnellisuutemme riippuu oman mielemme kyvystä tuottaa onnellisuutta, ei pelin lopputuloksesta.
Hyvää viikonloppua ystävä!
Tämän vuoksi hän ponnistelee hartiavoimin muuttaakseen olosuhteita, tai ainakin haaveilee jonkin ulkoisen voiman muuttavan niitä. Tämä on kuitenkin enemmän oireen kuin syyn hoitamista, ja tulokset ovat parhaimmillaankin väliaikaisia.
Tilanteessa jossa ihmisen perustarpeet on tyydytetty, voidaan olosuhteita muuttamalla vaikuttaa kovin vähän ihmisen onnellisuuuden tasoon. Tutkimuksissa on vertailtu lottovoittajien ja pyörätuoliin joutuneiden potilaiden onnellisuuden tason muuttumista tämän radikaalin elämänmuutoksen jälkeen. Jo muutamaa kuukautta tapahtuman jälkeen molemmat ryhmät ovat keskimäärin yhtä onnellisia!
Mistä tämä kertoo; siitä että mielemme määrää onnellisuutemme tason, ei olosuhteet. Mikäli olosuhteet ovat poikkeuksellisen hyvät, mieli alkaa kehittää syitä olla onnellinen. Mikäli olosuhteet ovat kehnot, mielemme alkaa ikäänkuin syntetisoida onnellisuutta, löytää siihen uusia aiheita.
Mieli siis määrittää onnellisuudellemme tietyn perustason. Muutokset olosuhteissa heilauttavat onnellisuutemme hetkeksi pois tästä perustasolta (ylös- tai alaspäin), mutta mielellämme on hämmästyttävä kyky kangeta onnellisuutemme takaisin perustasolle.
Kuinka siis nostaa onnellisuuden tasoaan pysyvästi ? Meidän tulee harjoittaa mieltämme tuottamaan onnellisuutta. Nostaa perustasoa. Mieli on harjoitettavissa ja opetettavissa kuten kehokin. Katso hyväkuntoisen ihmisen kehoa tai täydessä liikunnan puutteessa rapistunutta kehoa. Eivät nämä lopputulokset ole sattumaa. Ne ovat kasautuvaa seurausta siitä, mihin keho on harjoitettu. Kehon voi harjoittaa olemaan vahvempi, kestävämpi, nopeampi.
Myös mielemme reagoi harjoitukseen. Kun ohjaamme sitä kohti onnellisuutta, se seuraa.
Tavoista nostaa onnellisuutta lisää tulevissa kirjoituksissa. Tällä kertaa viestini, ystävä, on pyyntö että ymmärrät mielesi määrittävän onnellisuutesi tason, ei olosuhteiden. Ja jos pystyt harjoittamaan onnellisuutesi perustason korkeaksi, voit lakata pelkäämästä olosuhteita. Tiedät että onnellisuutesi ei ole enää riippuvainen
siitä mitä ympärilläsi tapahtuu. Ja kun lakkaat pelkäämästä olosuhteita, vapaudut tekemään mitä oikeasti haluat.
Tänä viikonloppuna pyydän sinua miettimään, oletko samaa mieltä kahdesta viestistäni:
1. Panokset, joilla terveinä länsimaalaisina elämässämme pelaamme, ovat lopulta varsin pieniä.
2. Voitimme tai hävisimme, onnellisuutemme riippuu oman mielemme kyvystä tuottaa onnellisuutta, ei pelin lopputuloksesta.
Hyvää viikonloppua ystävä!
perjantai 12. elokuuta 2011
Vapaaksi pelosta - Ymmärrä panosten pienuus
Suurin este matkalla kohti onnellisuutta on mielessämme herääävä pelko.
Pelkäämme riskejä, pelkäämme muutosta, pelkäämme tuntematonta.
Pelkäämme tekevämme virheitä.
Pelkäämme kokemamme mielipahaa.
Pelkäämme muiden reaktioita.
Aikanaan pelko oli ihmisen tärkein ystävä. Pelko laittoi ihmisen perääntymään, kun edessä oli jotakin henkeä tai hyvinvointia uhkaavaa. Pelko varjeli meitä ottamasta riskejä, sillä riskin realisoituminen tarkoitti usein kuolemaa. Pelko suojeli meitä muuttamasta tilannetta, joka ei ollut optimaalinen mutta hengissä pysymisen kannalta riittävä.
Ihmisen elinympäristö muuttui nopeasti, ja aivojen fysiologia ei pysynyt mukana. Evolutiivisesti hyvin lyhyessä ajassa homo sapiens sapiensin elinympäristöstä katosi 99% henkeä uhkaavista vaaroista. Mutta aivojen kehittämä pelko-refleksi oli ja pysyi. Kun todellisia pelon aiheita ei enää ollut, ihmisen mieli etsi niitä yhä pienemmistä asioista.
Tänäkin päivänä on tilanteita, joissa on perusteltua antaa pelolle valtaa. Tällaisia ovat tilanteet, joissa uhattuna ovat oma tai läheistesi henki, terveys, fyysinen koskemattomuus tai itsemääräämisoikeus. Länsimaisessa yhteiskunnassa ihminen altistuu näille tämäntyyppisille vaaroille aniharvoin ilman omaa toimintaansa. Näiltä uhkia vastaa pelko toimii erinomaisena suojelijana, ja sille tuleekin antaa valtaa.
MUTTA. Pelko aktivoituu ihmisessä päivittäin myös tilanteissa, joissa mitään todellista pelättävää ei ole. Ei terveytesi ole uhattuna, jos sanot työpaikalla mitä ajattelet. Henkesi ei ole uhattuna, jos perustat oman yrityksen. Et joudu vankilaan tai orjatyöhön, jos ihastuksesi kohde torjuu sinut. Pelko on kuin epäkunnossa oleva palohälytin, joka aktivoituu pienestäkin huoneenlämmön heilahduksesta.
Elämme yhdestä maailman korkeimpien sosiaaliturvien maista. Epäonnistumiset liike-elämässä tai muissa pyrkimyksissä eivät uhkaa henkeämme tai terveyttämme. Et sinä kuole nälkään tai jää ulos susien syötäväksi! Todellista pelättävää meillä on minimaalisen vähän.
Viestini siis on pyyntö, että pyrit ensimmäisenä ymmärtämään, kuinka pienillä panoksilla me länsimaissa oikein pelaamme. Raha, maine ja status ovat lopulta vain pelimerkkejä tässä aikuisten Monopolissa. Ei sinua oikeasti mikään uhkaa. Hyväksy tämä, ja ala suhtautua pelkoosi kuin hyvää tarkoittavaan, mutta pahasti vainoharhaiseen naapuriin mummoon. Jätä se huomiotta, ja se lopulta lopettaa kun huomaa ettei kukaan kuuntele.
Panosten pienuuden ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti riskien ottamista. Kun ymmärtää, että todellista hävitttävää on todella vähän, on paljon helpompi pelata niin kauan kunnes voittaa. Ja kuten tiedämme, elämässä voitot ovat kumuloituvia. Menestys kasautuu, ja kerran sen makuun päässeet ihmiset menestyvät yhä uudelleen.
Ainoa varma tapa estää itseään voittamasta on kieltäytyä kokonaan pelaamasta.
Ai niin. Pelon piti suojella meitä uhilta ja riskeiltä. Mutta minkä riskin otat jos annat pelon ohjata tekemisiäsi ?
Sen, että jätät lyhyen ja ainutkertaisen elämäsi elämättä niin kuin olisit halunnut.
Paljonko enemmän voisit hävitä ?
Pelkäämme riskejä, pelkäämme muutosta, pelkäämme tuntematonta.
Pelkäämme tekevämme virheitä.
Pelkäämme kokemamme mielipahaa.
Pelkäämme muiden reaktioita.
Aikanaan pelko oli ihmisen tärkein ystävä. Pelko laittoi ihmisen perääntymään, kun edessä oli jotakin henkeä tai hyvinvointia uhkaavaa. Pelko varjeli meitä ottamasta riskejä, sillä riskin realisoituminen tarkoitti usein kuolemaa. Pelko suojeli meitä muuttamasta tilannetta, joka ei ollut optimaalinen mutta hengissä pysymisen kannalta riittävä.
Ihmisen elinympäristö muuttui nopeasti, ja aivojen fysiologia ei pysynyt mukana. Evolutiivisesti hyvin lyhyessä ajassa homo sapiens sapiensin elinympäristöstä katosi 99% henkeä uhkaavista vaaroista. Mutta aivojen kehittämä pelko-refleksi oli ja pysyi. Kun todellisia pelon aiheita ei enää ollut, ihmisen mieli etsi niitä yhä pienemmistä asioista.
Tänäkin päivänä on tilanteita, joissa on perusteltua antaa pelolle valtaa. Tällaisia ovat tilanteet, joissa uhattuna ovat oma tai läheistesi henki, terveys, fyysinen koskemattomuus tai itsemääräämisoikeus. Länsimaisessa yhteiskunnassa ihminen altistuu näille tämäntyyppisille vaaroille aniharvoin ilman omaa toimintaansa. Näiltä uhkia vastaa pelko toimii erinomaisena suojelijana, ja sille tuleekin antaa valtaa.
MUTTA. Pelko aktivoituu ihmisessä päivittäin myös tilanteissa, joissa mitään todellista pelättävää ei ole. Ei terveytesi ole uhattuna, jos sanot työpaikalla mitä ajattelet. Henkesi ei ole uhattuna, jos perustat oman yrityksen. Et joudu vankilaan tai orjatyöhön, jos ihastuksesi kohde torjuu sinut. Pelko on kuin epäkunnossa oleva palohälytin, joka aktivoituu pienestäkin huoneenlämmön heilahduksesta.
Elämme yhdestä maailman korkeimpien sosiaaliturvien maista. Epäonnistumiset liike-elämässä tai muissa pyrkimyksissä eivät uhkaa henkeämme tai terveyttämme. Et sinä kuole nälkään tai jää ulos susien syötäväksi! Todellista pelättävää meillä on minimaalisen vähän.
Viestini siis on pyyntö, että pyrit ensimmäisenä ymmärtämään, kuinka pienillä panoksilla me länsimaissa oikein pelaamme. Raha, maine ja status ovat lopulta vain pelimerkkejä tässä aikuisten Monopolissa. Ei sinua oikeasti mikään uhkaa. Hyväksy tämä, ja ala suhtautua pelkoosi kuin hyvää tarkoittavaan, mutta pahasti vainoharhaiseen naapuriin mummoon. Jätä se huomiotta, ja se lopulta lopettaa kun huomaa ettei kukaan kuuntele.
Panosten pienuuden ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti riskien ottamista. Kun ymmärtää, että todellista hävitttävää on todella vähän, on paljon helpompi pelata niin kauan kunnes voittaa. Ja kuten tiedämme, elämässä voitot ovat kumuloituvia. Menestys kasautuu, ja kerran sen makuun päässeet ihmiset menestyvät yhä uudelleen.
Ainoa varma tapa estää itseään voittamasta on kieltäytyä kokonaan pelaamasta.
Ai niin. Pelon piti suojella meitä uhilta ja riskeiltä. Mutta minkä riskin otat jos annat pelon ohjata tekemisiäsi ?
Sen, että jätät lyhyen ja ainutkertaisen elämäsi elämättä niin kuin olisit halunnut.
Paljonko enemmän voisit hävitä ?
Vuodessa Onneen - Matka alkaa
Tervetuloa lukemaan blogiani, ystävä.
Tämän blogin tarkoitus on auttaa meitä molempia tulemaan onnelisemmiksi.
Sinä saat käyttöösi kaiken mitä olen oppinut, hyväksi havaitut menetelmät ja sen, mitä minä olen oppinut viisaammiltani.
Minä saan jakamisen iloa, tunteen siitä että olen voinut auttaa sinua saamaan ainutkertaisesta elämästäsi enemmän irti, kokemuksen että olen teoillani voinut parantaa tätä maailmaa edes kämmenen jäljen verran.
Saan myös kokea olevani osa jatkumoa, ihmiskunnan historian läpi kulkenutta ketjua jossa tiedoista kallisarvoisinta, onnellisuuden taitoa on jaettu eteenpäin.
Mikä minä olen sinulle näistä puhumaan ?
Jos ihmisen pätevyys neuvoa toisia mitattaisiin ulkoisilla saavutuksilla, kertoisin sinulle tähänastisesta menestyksestäni kilpaurheilussa, työelämässä ja liiketoiminnassa.
Mutta tämän blogin aihe on onnellisuus, ei menestys.
Uskoni kompetenssiini jakaa onnellisuuden taitoa perustuu puhtaasti kokemukseen siitä, että olen onnellisempi kuin suuri enemmistö ihmisistä. Toisaalta, aikanaan havaitsin että en ole niin onnellinen kuin minun olisi mahdollista olla. Jälkimmäinen havainto laukaisi voimakkaan halun oppia, ja lähdin etsimään onnen avaimia itsestäni ja kysymään neuvoja viisaammiltani.
Tämän yhä jatkuvan tutkimusmatkan hedelmistä olen puristanut mehun tämän blogin muotoon, ja se tarjoillaan kulaus kerrallaan seuraavan kahdentoista kuukauden kuluessa.
Uskon vakaasti että onnellisuus ei ole sattumaa. Tietyt ajattelu- ja toimintamallit tuottavat systeemaattisesti onnea tai onnettomuutta. Näitä malleja ei ole kirjoitettu sen enempää tähtiin kuin geeneihimmekään, vaan ne ovat vapaasti valittavissamme tai hylättävissämme.
Ja siinä, ystävä, minä haluan auttaa.
Tervetuloa mukaan matkaan, lukemaan ja kommentoimaan!
Tämän blogin tarkoitus on auttaa meitä molempia tulemaan onnelisemmiksi.
Sinä saat käyttöösi kaiken mitä olen oppinut, hyväksi havaitut menetelmät ja sen, mitä minä olen oppinut viisaammiltani.
Minä saan jakamisen iloa, tunteen siitä että olen voinut auttaa sinua saamaan ainutkertaisesta elämästäsi enemmän irti, kokemuksen että olen teoillani voinut parantaa tätä maailmaa edes kämmenen jäljen verran.
Saan myös kokea olevani osa jatkumoa, ihmiskunnan historian läpi kulkenutta ketjua jossa tiedoista kallisarvoisinta, onnellisuuden taitoa on jaettu eteenpäin.
Mikä minä olen sinulle näistä puhumaan ?
Jos ihmisen pätevyys neuvoa toisia mitattaisiin ulkoisilla saavutuksilla, kertoisin sinulle tähänastisesta menestyksestäni kilpaurheilussa, työelämässä ja liiketoiminnassa.
Mutta tämän blogin aihe on onnellisuus, ei menestys.
Uskoni kompetenssiini jakaa onnellisuuden taitoa perustuu puhtaasti kokemukseen siitä, että olen onnellisempi kuin suuri enemmistö ihmisistä. Toisaalta, aikanaan havaitsin että en ole niin onnellinen kuin minun olisi mahdollista olla. Jälkimmäinen havainto laukaisi voimakkaan halun oppia, ja lähdin etsimään onnen avaimia itsestäni ja kysymään neuvoja viisaammiltani.
Tämän yhä jatkuvan tutkimusmatkan hedelmistä olen puristanut mehun tämän blogin muotoon, ja se tarjoillaan kulaus kerrallaan seuraavan kahdentoista kuukauden kuluessa.
Uskon vakaasti että onnellisuus ei ole sattumaa. Tietyt ajattelu- ja toimintamallit tuottavat systeemaattisesti onnea tai onnettomuutta. Näitä malleja ei ole kirjoitettu sen enempää tähtiin kuin geeneihimmekään, vaan ne ovat vapaasti valittavissamme tai hylättävissämme.
Ja siinä, ystävä, minä haluan auttaa.
Tervetuloa mukaan matkaan, lukemaan ja kommentoimaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)